When i see that look in your face

Käytiin äiteen kans seinäjoella vähä ostelemassa. Päivää pilasi se että itellä ei ollu rahaa, ja kaikki kiva oli saatanallisen kallista. Myös se oli aika ärsyttävää etten löytäny itelleni uusia housuja vaikka neki olis tarpeen ku alkaa kaikki farkut olla hajalla.. Äite oli sitte kiva ja osti mulle ankkurikorvikset ja legginsit. Mä en edes tykkää legginseistä tai sukkahousuista, joten miksi mä yhtäkkiä haluan jotku helkkarin legginsit? En varmaan ikinä nuotakaa käytä. Etittii kenkiäki mut en löytäny mitää kivaa. 

Nyt on lauantai ja ilta menee todennäköisesti maaten sängyllä ja dataillen. Koska suurinpiirtein kaikki joiden kanssa voisin iltaa viettää, ovat kauhajoella. Ärsytyksen määrä on suuri kun kukaan ei oma-aloitteisesti pyydä mua ikinä mihinkää. Tai pyytää kyllä, mutta erittäin harvoin. Yleensä se oon mä joka ensi lähettää 5000 viestiä ihmisille todeten, ettei kukaan vastaa. Ja nyt ongelma ei ole se ettei ihmisillä olisi saldoa vastata. Sitten loppujen lopuksi kun soitan niin siihen vasta vastataan. Ja yleensä mulle on siinä vaihees kerrottu suunnitelmat, ja hyvällä tuurilla haettu mukaan. Ei täs muuten mitää mut tuntuu aika saatanan yksipuoliselta ku ite pitää aina erikseen kysyä mitä ihmiset tekee ja et pääseekö mukaan. Joku voisi oikeesti edes joskus ite pyytää mua mukaan. Tai sitten se on vaan yksinkertaisesti niin ettei kukaa halua mua mihinkää mukaa.

Ps. Kiitos Emma ku edes sä vastaat mun viesteihi<3 pidät mut järjissäni

Hei

Mitä sulle kuuluu? Siitä onkin pitkä  ku ollaa kunnolla juteltu. Ootko itte miettiny sitä? Mulla on ikävä sua. Vaikka mä en vieläkää voi sulattaa sitä mitä sä teit mulle niin mulla on silti ikävä sua. Mä kaipaan sitä kun juteltiin aivan kaikesta mahdollisesta. Tätä on aika vaikea selittää koska mun päässä sinkoilee kaikenlaisia ajatuksia eikä niistä oikein meinaa saada selvää, mutta yritän pukea ne mahdollisimman hyvin sanoiksi.

Mulla on ikävä sua, ja sitä miten me ei melkein muuta tehtykään ku vaa mesetettiin ja tekstailtiin. Mulla on ikävä sitä tunnetta jonka koin kun ensimmäistä kertaa puhuit mulle. Mulla on ikävä sitä kuinka me kierreltiin Ideaparkissa. Mulla on ikävä sitä odotuksen tunnetta, kun istuin junassa matkalla luoksesi. Mulla on ikävä sitä kuinka harjasin hiuksiasi. Mulla on ikävä sitä kuinka meidän sängyissä oli niin ahdasta nukkua kahden ihmisen, mutta kuitenkin ahtauduimme nukkumaan vierekkäin. Mulla on ikävä sua.

Mä tiedän ettet sä ikinä tuu olemaan mulle se sama ihminen mitä joskus olit, mut mä haluan että me kuitenkin oltaisiin kavereita. Mä haluan et me voitaisiin jutella normaalisti. Mä haluan et me voitaisiin hehkuttaa toisillemme kuinka ihanaa elämä on. Mä haluan et me voitaisiin angstata toisillemme kuinka paskaa elämä on. Mä haluan kertoa sulle mun iloista ja suruista. Mä haluan kuunnella sun ilot ja surut. Eniten mä haluan olla sun tukena, silloin kun sulla on vaikeaa.

Mä oon monesti mesessä vain tuijottanut sun nimeä, ja rukoillut rohkeutta puhua sulle. Joskus jopa olen uskaltanut avata keskusteluikkunan. Joskus olen jopa kirjoittanut "hei". Mutta aina olen pyyhkinyt sen pois ja sulkenut sen ikkunan. Mä varmaan uskaltaisin puhua sulle, ellen mä niin paljon pelkäisi, että ainoa vastaus mitä saisin olisi "mitä vittua sä mulle puhut?" tai "mä en halua olla sun kans väleis".

Oonko mä oikeasti niin kauhea ihminen?

Paskaa. Paskaa kaikkialla.

Mä oon hämmentyny. Mä en oo ikinä ollu näin hämmentyny. On henkilö X, jonka kanssa mulla oli jonku aikaa juttua mut seki päättyi koska oltiin kuulemma liian erilaisia mitä en ymmärrä ollenkaan. Kuitenkin, pari viikkoa tämän "dumbbauksen" jälkeen X sanoo mulle mesessä et mun pitäis mennä sinne. Kaverit tietää miksi. No menin sitten sinne. X käyttäytyi aivan erilailla kuin olisin odottanut sen käyttäytyvän. Siitä ei yhtään tiennyt et mikä tää juttu sen mielestä nyt on. Koska ite oon ollu koko ajan siinä käsityksessä ettei meillä oo enää mitään, mutta tuo sai mut miettimään et onkohan nyt sitten kuitenkin jotain.
Noh sen viikonlopun jälkeen me ei olla puhuttu juuri paskaakaan. Kirjaimellisesti.
Kaverit ei halua että olisin kyseisen henkilön kanssa enää tekemisissä, koska X on kuulemma epävakaa persoona niiden mielestä. Sain myös tietää että Emma oli nähny unta jossa X tappoi minut eräästä syystä.
Mä en todellakaan tiedä mitä mun pitäisi tehdä, koska mä en halua laittaa välejä poikki kenenkään kanssa. Tottakai mä tunnen X:n parhaiten, mutta se että mä jossain sisimmässäni toivon meidän jutun alkavan taas luistaa, heikentää mun arviointikykyä.
Hämmennyksen määrä on suunnaton, eikä mulla oo mitään hajua mitä mun pitäisi tehdä. Mä haluaisin nähdä X:ää, mutta kaverit ei halua että mä nään sitä. Myöskin mua pelottaa toisaalta nähdä X:ää koska mä en tiedä mikä mä sille oon. Toisaalta taas tuntuu siltä et kaikki on hyvin kun mä sitä näen. Hämmennyksen määrä on mittaamaton.
Ja joo yritän blogiin angstaamalla saada ajatuksiini jonkinlaista selkoa, joten anteeksi tällainen angstaus jos joku tänne asti jaksoi lukea.

Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi - Käpytemppeli

toisiaan panevat kaverukset

Mulla on kauheen inspiroitunu olo. Tekis nii lujaa mieli kuvata kaikkea mahdollista ja tehdä kaikkea jännää.
Sain tietää jotai jännää ja kyseinen henkilö naurattaa mua aiva helvetisti, ja nauran myös itselleni koska oon tyhmä.
Mä en tiedä yhtää mitä mulle on tapahtumassa, ja olisi ihan kiva tietää mitä tämä yksi henkilö musta ajattelee koska mä en tiä mitä mun pitäisi ajatella siitä.
Totesin että mä aina kiinnyn ihmisiin liian nopeasti ja sit hajoan ku ne ei kiinny muhu. Vois ruveta tunnevammaiseksi.
Mä haluan mun kaappiin miehen jonka kainaloon käpertyä aina ku siltä tuntuu.
Nykyään en tunne itteäni enää niin yksinäiseksi, mutta ei se tunne oo mihinkää kadonnu kuitenkaa. Heikentyny vaa.
Mä en tiedä yhtää mitä viikonloppuna on tapahtumassa, mut toivon et sinne seinäjoelle pääsis. Vaikka se onkin vähän kyseenalaista et mitä mä sinne meen tekemään.
Dance of the vampires olisi kiva nähdä. Mä meen sen kattomaan vaikka lippu maksaaki 38€.
Mä haluan ulkomaille shoppailemaan. Tai vähintäänkin Helsinkiin.
Haluan aiva oman kämpän koska mä en jaksa soluelämää.
Sitten kun Emma tulee briteistä niin mä otan ihmisiä mukaan ja meen sitä vastaan lentokentälle. Otan sen kyytiin ja lähdetään bailaamaan kohti pohjanmaata ja toivon mukaan mun kämpille. Jos saan sen oman kämpän siihe mennes.
Elämä on paskaa koska katoin eilen True Bloodin neloskauden vipan jakson ja pitäis odottaa ens kesään et vitoskausi alkaa. Mitä mä teen sitte ku True Blood loppuu kokonaan. Se on mulle sama asia ku Emmalle Harry Potter.
Mäki haluan olla nätti. Ärsyttää olla tämmönen peruna.

Rubbish, we don't want to be happy, we want to be famous!

Joo hetkeen oo taas tullu päiviteltyä. Kaikkea jännää tässä on ehtiny jo tapahtua mut oon laiska paska enkä jaksa kertoa :--------------------))
Totesin että mä en ikinä opi olemaan kiintymättä ihmisiin. Tuli taas todistettua sekin. Ei saisi kiintyä liian nopeasti koska sitte mä loppujen lopuksi vain hajoan. Noh nyt en onneksi ehtiny kiintyä niin paljo et olisin kauemman aikaa ku päivän hajalla.
Työharjoittelupaikkaa pitäisi huomenna katella seinäjoelta. Harmittaa vaan ku ei ny sitte ookaa paikkaa jossa punkata sen harjoittelun ajan joten joudun aika varmasti kulkemaan kurikasta mikä vasta nannaa onkin.
Oon onnistunu hukkaamaan mun kameran laturinki. Se ei oo yksinkertaisesti missään. Oon ettiny sitä jo kolme viikkoa joka paikasta mut ei. Se on kadonnu ku Jumala irreaalisena pieruna logiikan saharaan. Noh iskä on aiva liian ihana ja tilas mulle uuden laturin.
Kävin kaupassaki tänää. Ei voi olla mahdollista et mä vain vaellan hyllyjen välissä puoli tuntia miettien mitä mä söisin. Asiaa ei auttanu sekään että pyrin ostamaan mahdollisimman vähähiilihydraattista ruokaa. Morjestaa. Sitte viimein ku sain päätettyä mitä mä ostan nii totesin että karkki olis kova sana. Sielä sitte ties kuinka kauan tsiigailin erilaisten pussien ja levyjen hiilihydraattipitoisuuksia ja totesin etten ota mitään. Sitte näin valkosuklaa twix-patukan ja mitään miettimättä nappasin sen mukaan. Sitte silmään osui joku helkkarin cheddarpopcornipussi ja huvikseni ostin senki. Joku vois oikeesti ottaa multa rahat pois meinaan tää opiskelijaelämä lihottaa mua.
Huomenna olis lakiopin koe, enkä mä tietenkää oo lukenu yhtään. Vois vähä vilkuilla nuota monisteita ennenku meen nukkumaan.
Uuden blondinki laitoin päähän, en tosin tiedä vaaleniko paskaakaa koska tulin vasta äsken suihkusta mutta hyvällä tuurilla saan sen sinisen värin päähän mahdollisimman pian.
Tekee taas älyttömästi mieli lukea Linnnunradan käsikirja liftareille. Sen leffanki vois kattoa jos mä vain tietäisin et missä se on...
Loppuun hieno lainaus tästä lempikirjastani:

 " Tuhansien vuosien ajan mahtavat alukset halkoivat galaksien välistä tyhjyyttä ja syöksyivät lopulta kirkue"n kohti ensimmäistä tiellensä osunutta planeettaa - joka sattui olemaan Maa. Hirveän mittakaavassa tapahtuneen virhelaskelman takia pieni koira nielaisi koko mahtavan taistelulaivaston.

laitetaan ny toinenki:

"Kumma kyllä, ainoa ajatus joka käväisi pelargoniruukun mielessä koko putoamisen aikana oli "Aina sama juttu!" Monet ovat myöhemmin väittäneet että jos me tietäisimme tarkalleen, miksi pelargoniruukku mietti juuri näin, me tietäisimme huomattavasti enemmän maailmankaikkeuden todellisesta olemuksesta."

ps. vähäkö oon tyhmä ku en saa tuota taustaväriä pois nuosta lainauksista

The day of change

Omg mulle tuli vähä tylsää ja selailin koneella olevia kansioita. Löysin jotai helvetin vanhoja kuvia itestäni ja meinasin saada slaagin. En mä tosissani oo voinu näyttää niin hirveältä. Sitten löysin kansion jonka nimi oli The day of change.

Ei siellä ollu ku muutama kuva, mutta nyt muistan miksi joskus nimesin sen kansion niin. Tietyt ihmiset toivottavasti tunnistavat ja ymmärtävät miksi nimesin sen kansion niin.

Voi ei mitä nostalgiaa selailla muutaman vuoden vanhoja kuvia. Toki kaikki ei edes ole niin vanhoja mut aiva tarpeeksi vanhoja kuitenkin.

Minä ja rakas veljeni♥

Minä ja Emmalehmä ♥

Nyt mä katon aiva onnessa videoita joita mun puhelimes on joskus ollu ja nauran räkäisesti koska megaforce.

Where you gonna be in the next five years?

Kaikkea jännää ehtiny taas tapahtua. Juhannuksena oltiin päntäneellä mökillä ja oli aivan liian hauskaa. Kännissä ylläripylläri. Viime viikonloppuna oli Sonisphere ja menin sitte Ollin kans kattomaan Slipknottia sinne. Leijaan vähä ny tääläki: sain läpättyä kättä kahden knotin jäsenen kanssa. Joo ei ny sillee ehkä mikää ihmeellinen juttu mut kuitenki.
Viime yönä mulla oli hauskaa ja päätin kokeilla meikkitutoriaalia. En ny pahemmin tiedä että näytinkö mä kauhealta vai järkyttävältä mutta oli tylsää. Vähä kuvaa laitan siitä meikistä vaikka en jaksanukkaa mitää ihmeellisempiä ruveta ottamaan kolmelta yöllä.

Hiuksetkin päin perseitä ihanasti.

Meikkaaminen on sillee jännästi aika suht kivaa. Vielä kivempaa olis jos osais. Ja et sais ittensä näyttämään jotenki järkevältä. Kello ei oo edes paljoa vielä mut vähä pakko mennä nukkumaan ku huomenna (tänään) pitää herätä ajoissa asioille.

Mä oon varmaan ihana ja etin lisää meikkitutoja nii saan postata tänne lisää rumaa pärstääni rumilla meikeillä♥

Ne meikithän ei välttämättä ole rumia mutta silloin kun minä niitä käytän niin jälki ei voi olla muuta kuin rumaa.

Rahaakin pitäisi yrittää alkaa tienaamaan että saisin elätettyä itteäni kauhajoella ja että saisin sitte sen ajokortin kun sen aika tulee. Onhan siihenki vielä aikaa mutta on se 1500€ kuitenkin aika paljon rahaa. Hyvä yrittää sitte tyhjästä pieraista sellaisia summia. Kellää mitää ehdotuksia mitä voisin tehdä että saisin tienattua vähä rahaa?